Prosessikuvaus apuna etäohjauksessa

Pitäessäni opettajille koulutusta verkko-opetusprosessista, nousi esiin pohdinta, voiko niinkin inhimillisen ja henkilökohtaisen toiminnan kuin opetus ja oppiminen paketoida prosessiksi. Tämä on ymmärrettävää siltä kannalta, että prosessiajattelu on lähtöisin teollisuuden tuotannon mallintamisesta, ja silloin siihen on liittynyt voimaakkasti toiminnan tehostaminen ja automatisointi. Tämän jälkeen sitä on käytetty pitkään myös esim. taloushallinnossa ja ICT:ssä, jotka myöskin mielletään helposti epäinhimillisiksi toiminnoiksi, vaikka niissäkin toimijoina on myös ihmiset. Ainakin toistaiseksi. Keskustelussa tulikin esiin tehostamisen ajatuksen vieraus opettajan ja opiskelijan välisessä toiminnassa. 

Ehkä sana tehostaminen on saanut nykyään turhan negatiivisen sävyn, koska samalla puhutaan monesti resurssien säästämisestä, nopeudesta ja kilpailusta. Nämä eivät oppimisen kannalta kuulosta kaikista relevanteimmilta asioilta. Mutta ei mitään hätää. Toimintojen tehostaminen voidaan nähdä myös positiivisesti. Prosessien avaamisella tuomme näkyviin kaikki toimijat ja tehtävät, jotka ovat osa verkko-opetusprosessia. Tällöin meidän on helpompi ottaa monia vaiheita ja tekijöitä sisältävä opetus haltuun, eikä joka kerta tarvitse erikseen miettiä, olenko muistanut ottaa huomioon kaiken. Myös opetukseen ja oppimiseen liittyy toistuvia ja jopa rutiininomaisia asioita, kuten kurssi-ilmoittautuminen tai kurssin luominen verkko-oppimisalustalle ja sen ylläpito. Kun nykyään opettajilta edellytetään näidenkin asioiden hoitamista yhä enemmän, ainakin yhdessä hallinnon kanssa, on niiden haltuun ottaminen helpompaa, kun tietää ketkä ovat mukana ja mitkä ovat omat vastuut ja tehtävät missäkin vaiheessa. Turhilta tekemisiltä, toistoilta ja varmistamisilta säästyy aikaa juuri sille tärkeimmälle, opettajan ja opiskelijan väliselle “inhimilliselle toiminnalle”: opettamiselle, oppimiselle ja niiden kehittämiselle.

Kun pohditaan voiko verkko-opetusta käsitellä prosessina, vastaan tulee myös ajatus, että prosessi olisi aina lineaarinen, pisteestä A pisteeseen B, vaiheittain etenevää. Tämäkin mielikuva juontuu sieltä teollisuuslinjalta. Prosessit voivat olla myös dynaamisia, ja ne voivat muuttua ympäristön ja tilanteiden mukaan. Luukkonen ym. (2012)4) ovat tiiviisti ja selkeästi avanneet artikkelissaan prosessia käsitteenä ja sen erilaisia muotoja. Artikkeliin on koottu myös hyviä esimerkkejä erilaisista prosessien kuvaamistavoista, esimerkiksi niinkin inhimillisten toimintojen, kuin alatiesynnytyksen tai asiakkaan kotihoidon kuvaukset. Tällaisten toimintojen prosessikuvaukset auttavat myös  siinä tapauksessa, että asiat eivät menekään kuin elokuvissa. Kun kaikki toimijat ja tehtävät ovat tiedossa, voidaan ns. korjausliike ottaa käyttöön helpommin, ilman että homma menee käsien heiluttelemiseksi. Onneksi opetuksessa vain harvoin on kuitenkaan kysymys akuuteista tilanteista. Mutta on huomattavasti helpompaa reagoida opiskelijan avun tarpeeseen, kun tietää ketä konsultoida tai mistä opiskelija löytää opastusta pulmaansa. Itselleni ko. koulutusta pitäessä selvisi, että verkko-oppimisalustan kysely-moduuli ei toiminutkaan, enkä saanut vastauksia ennakkokyselyyni. Koska osallistujat pystyivät vastaamaan, eivät hekään reagoineet asiaan. Vasta jälkikäteen selvisi, että moduuli ei ollut toiminut aiemminkaan. Koska olin suunnitellut etukäteen eteneväni tietyllä tavalla verkko-osioiden ja lähiopetuksen kanssa, pystyin kokoamaan homman melko äkkiä ex-tempore ja hoitamaan kyselyn suullisena keskusteluna ensimmäisessä lähitaapamisessa, samalla yhdistäen sen päivän muuhun ohjelmaan.

Ei prosessiajattelu kuitenkaan ole ihan uutta opetukseen ja oppimiseen liittyenkään. Sen käyttö tässä yhteydessä vaatii vain uudenlaisen ajattelun oppimista. Ja se onkin monesti paljon vaikeampaa, kuin kuvitellaan. Ja oppimisessa taas auttaa hyvä ohjaus ja motivointi. Hyviä oppikirjoja aiheen pariin on kirjoittanut esim. Koli (2008)1) ja Koli & Silander (2002, 2003)2), 3). Tämän tyyppisiä, perusteellisia, mutta tuoreempia teoksia en ole vielä onnistunut löytämään, ja otankin vinkkejä vastaan mielelläni.

Myös ammatillisessa koulutuksessa opetuksen ja oppimisen mallintaminen tulee yhä tärkeämmäksi, kun oppiminen siirtyy työpaikoille, jolloin prosessiin liittyviä henkilöitä ja rooleja tulee lisää ja sitä kautta myös joitakin tehtäviä. Esimerkiksi prosessiin osallistuvien keskinäinen kommunikointi helpottuu, kun kaikki tuntevat ohjaukseen liittyvät tehtävänsä ja yhteistyökumppaninsa.

Lähteet:

1) Koli, H. (2008) Verkko-ohjauksen käsikirja. Finn Lectura, Helsinki.
2) Koli, H. & Silander, P. (2002) Verkko-oppiminen. Oppimisprosessin suunnittelu ja ohjaus. 3) 3) Koli, H. & Silander, P. (2003) Verkko-opetuksen työkalupakki – oppimisaihiosta oppimisprosessiin. Finn Lectura, Helsinki. AMK, Hämeenlinna.
4) Luukkonen, I,, Mykkänen, J, Itälä, T, Savolainen, S, Tamminen, M.: Toiminnan ja prosessien mallintaminen Tasot, näkökulmat ja esimerkit. 2012. Haettu 17.8.2018 osoitteesta: https://www2.uef.fi/documents/1020024/1020098/SOLEA-Luukkonen-ym-Prosessien-ja-toiminnan-kuvaaminen.pdf/95f666f7-5058-4ebc-82b0-7939c6c39b14