Etäopetus ja -oppiminen eivät synny automaagisesti

Verkossa opiskelu ja opiskelun ohjaus on saanut taas uusia kierroksia, erityisesti ammatillisen opetuksen puolella, jonka laaja uudistus pyrkii muun muassa ohjaamaan oppimista lisääntyvästi työpaikoille ja “virtuaalisiin ympäristöihin” 1), kuten OKM:n ammatillisen koulutuksen reformi-materiaaleissa muotoillaan. Virtuaaliset ympäristöt tällä hetkellä näyttävät ihmisten suussa, ja opetuksen toteutuksessa konkretisoituvan perinteisemmistä verkkokursseista 2),  reaalimaailmaa mukaileviin virtuaalilaboratorioihin 3), joissa pyritään oppimaan virtuaalisesti reaalimaailman tilanteita.

Jos ei jäädä saivartelemaan kuitenkaan sanalla virtuaaliympäristö, niin koulutuksen uudistukset, myös muilla koulutuksen tasoilla, vähentävät opetuksen ja oppimisen paikkasidonnaisuutta. Tästä ei automaattisesti seuraa opettajien tarpeen vähenemistä, josta jotkut ovat haaveilleet, ja toiset pelänneet. Vaikka opetus ei tapahdu ns. lähikontaktissa, vaatii se silti suunnittelua ja toteutusta. Myös työpaikoilla tapahtuva oppiminen vaatii koulutuksen järjestäjien panostusta opiskelijoiden ja työpaikkojen ohjaukseen. Vaikka sitten virtuaalisesti, verkossa tai lähikontaktissa.

Etäopetus vaatii siis panostusta ja aikaa opetushenkilökunnalta vähintää yhtä paljon, jollei enemmän, kuin ns. lähiopetus. Erityisesti suunnittelun ja fasiliteettien ylläpidon osalta. Toteutuksen aikana opettajan työmäärä riippuu siitä, kuinka interaktiivisena etäohjaus halutaan toteuttaa. Tällä hetkellä vallitsevan oppimiskäsityksen mukaan yhteisöllinen oppiminen on todettu tehokkaimmaksi oppimisen muodoksi 4), joten opettajan on varattava aikaa myös toteutuksen aikaiseen ohjaukseen myös tästä näkökulmasta.

Kuinka sitten pitää koko ohjausprosessi koossa, kun siihen liittyy erilaisia oppimisympäristöjä, viestintä ja muu kommunikaatio tapahtuu osin tai kokonaan verkon välityksellä, ja opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen osallistuu opettajan lisäksi monta muutakin tahoa, kuin opintohallinto, kuten IT-tuki, pedagoginen digi-tuki, työpaikkaohjaaja, erityisen tuen ammattilaiset jne.

Tätä kysymystä lähdimme pohtimaan ja selkeyttämään huhti-toukokuussa Omnian opettajien kanssa Etäohjausprosessi -haltuun koulutuksessa, johon osallistui seitsemän, sekä työväenopiston, että ammatillisen koulutuksen opettajaa. Koulutuksen tavoitteena oli saada kuvattua koko ohjausprosessin ajalta kaikki opettajan yhteistyötahot ja heidän tehtävät, jotka linkittyvät suoraan opettajan prosessiin. Koulutuksessa rajauksena oli etäohjauksesta verkkokurssien suunnittelu, ohjaus ja kurssin päättymisen jälkeen tapahtuvat tehtävät.

Seitsemän viikon aikana selvisi, että molempiin, mutta etenkin työväenopiston, etäohjausprosessiin liittyi valtava määrä yhteistyötahoja ja tehtäviä. Tämän paketin hallintaa auttaa sen avaaminen ja näkyväksi tekeminen. Toinen tärkeä tavoite oli, että opettajat voisivat keskittyä entistä paremmin opetuksen suunnitteluun ja opiskelijoiden ohjaukseen, ja yhteistyö muiden opetukseen vaikuttavien tahojen kanssa selkeytyisi. Myös prosessimaisen ajattelun kypsyminen osana opetusta, ja opetuksen jäntevöittäminen sitä kautta, oli tavoitteena. Etäopetus ei todellakaan synny automaagisesti, vaan se vaatii moniammatillista osaamista ja panostusta.

Lähteet:
1)   OKM (2018) Taulukko: Mikä muuttuu opiskelijalle? Haettu 20.6.2018 osoitteesta: https://minedu.fi/documents/1410845/4297550/OKM+AKR+mika+muuttuu+opiskelija.pdf/6952c82f-92af-4c9d-853b-7e1ed1b3ed7b/OKM+AKR+mika+muuttuu+opiskelija.pdf.pdf

2) Taurama, A (2011) Virtuaaliympäristöt oppijakeskeisiä menetelmiä soveltavassa opintojaksossa: testaus kolmella alustalla. Saimaan ammattikorkeakoulu, Tietotekniikan koulutusohjelma. Opinnäytetyö. Haettu 21.6.2018 osoitteesta: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/34648/Taurama_Aki.pdf?sequence=1

3) Virtanen, M. (2016)  Virtuaaliset oppimisympäristöt osana opetuksen digitalisaatiota. AMK-lehti 1/2016. Haettu 21.6.2018 osoitteesta: https://uasjournal.fi/koulutus-oppiminen/virtuaaliset-oppimisymparistot-osana-opetuksen-digitalisaatiota/

4) Hakkarainen, K. (2017)  Kollektiivinen luovuus, yhteisöllinen oppiminen ja itsensä ylittäminen ’ Aikuiskasvatus , Vuosikerta 37 , Nro 1, Sivut 47-56. Haettu 21.6.2018 osoitteesta: http://hdl.handle.net/10138/199529